Pääsiäisen historiaa
Pääsiäinen on vuoden vanhin ja tärkein kirkollinen juhla, jota vietetään joka kevät Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Ennen pääsiäistä on hiljainen viikko, joka alkaa palmusunnuntaista, päivästä jona Jeesus ratsasti Jerusalemiin ja loppuu pitkäperjantaihin, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivään. Sen jälkeen on varsinainen pääsiäisjuhla, pääsiäissunnuntai ja toinen pääsiäispäivä. Kristillisen juhlan lisäksi pääsiäinen on myös kevään juhla, johon liittyvät rairuoho, narsissit, kanit ja monet muut asiat. Lisäksi kevätpäiväntasauksen jälkeen päivä pitenee ja vertauskuvallisesti sanottuna elämä voittaa kuoleman.
Ennen Jeesuksen ylösnousemusta ja vielä yhä juutalaisuudessa pääsiäistä vietetään Egyptin orjuudesta pääsemisen juhlana. Juutalaisen juhlan viettoon kuuluu happamattoman leivän syöminen. Raamatun mukaan juutalaisten tuli sivellä ovien karmeihin karitsan verta, jotta kymmenentenä vitsauksena Jumala ei surmaisi perheiden esikoisia. Tapahtumien jälkeen faarao päästi israelilaiset pois Egyptistä. Juhlan nimi on pesah, josta tulee myös pääsiäisen nimi.
Sana pääsiäinen on Mikael Agricolan keksimä uudissana. Se tarkoittaa paastosta pääsemistä. Monissa kielissä nimi on johdettu hepreankielisestä sanasta pesah, kuten ruotsissa ja venäjässä.
Pääsiäisruokia
Perinteisiä pääsiäisruokia ovat mämmi, pasha, lammaspaisti, verimakkara, uunijuusto ja tietenkin pääsiäismunat. Pääsiäismunat ovat perinteisesti koristeltuja kananmunia, mutta nykyään yleisempiä ovat suklaamunat, joissa on sisällä yllätys. Koristeltuja kananmunia käytetään uuden elämän symbolina. Pääsiäismunien koristelu on suosittua Puolassa ja muissa slaavilaisissa maissa. Ennen vanhaan pääsiäismunat värjättiin kreppipaperilla ja sipulinkuorilla. Joissakin maissa lapset etsivät pääsiäismunia pääsiäisaamuna. Mämmi on varsin uusi pääsiäisruoka, se yleistyi 1920-1930-luvulla. Saksalaisen perinteen mukaan ei syödä mämmiä vaan sen sijaan pullapitkoa.
Virpominen
Virpominen on erityisesti lasten viettämä tapa juhlistaa palmusunnuntaina. Palmusunnuntaita kutsuttiin Karjalassa virposunnuntaiksi, sen perinteen takia. Virpomisessa kyse on oikeastaan onnen toivottamisesta. Sana virvonta tulee notkeaa oksaa tarkoittavasta virpi-sanasta. Yleensä lapset pukeutuvat noidiksi tai muiksi pääsiäisen hahmoiksi ja kiertelevät naapurustossa. He virpovat pajunoksilla, jotka ovat aiemmin koristelleet esim. helmillä, sulilla ja värikkäillä papereilla.
Aiemmin pajunoksat siunattiin lauantaina kirkossa, jotta ne toisivat hyvää onnea ja siunausta virvottaville. Virvottaessa lausutaan usein runo. Runoa kutsutaan virpoluvuksi. Toisen maailmansodan jälkeen Suomeen sijoitetun karjalaisväestön mukana tullut virpomisperinne sekoittui läntisen trulliperinteen kanssa. Niiden sekoituksena syntyi nykyinen lasten harjoittama tapa kulkea ovelta ovelle virpomassa pääsiäislauantaina noidiksi pukeutuneena. Virvonta tehtiin Jeesuksen palmunlehvätervehdyksen muistoksi. Alun perin virvonnasta saatu mahdollinen palkka haettiin vasta pääsiäissunnuntaina.
Virpolukuja
Virvon varvon vitsa on uusi
kaunis kuin kukkiva tuomi,
eläjän onnea toivotan sulle
nöyrästi vaadin palkkaa
mulle!
Virvon varvon vitsasilla
tuorehilla tervehillä,
vanhat virvon viisahiksi,
nuoret y Ien notkehiksi,
iloisiksi kaikki muut,
kilteiksi pienet piimäsuut!
Virvon viipotan, varvon vaapotan.
survon suklaamunan,
silkistä sametista korpusta kanelista,
ka anna munanen,
ettei kissa nauvu ovellas,
ettei koira hauku unias,
että saisit rauhassa nukkua,
onnea, onnea, onnea!
Virvon varvon vitsasella,
kosken kevätpajusella,
terveyttä toivottelen,
siunausta siivittelen,
onnea oksalla tällä.
Toimituskerho toivottaa kaikille iloista ja aurinkoista pääsiäistä ja kesän odotusta!
Lähteet:
Kotus.fi
Juhlapyhät.fi/
luovutettukarjala.fi
vantaanseurakunnat.fi
fi.wikipedia.org
de.wikipedia.org
saveur.com
