Ylioppilaskirjoitusten virstanpylväitä 



Saksalaisessa koulussa aloitettiin syksyllä 1925 neljävuotisen lukio-opetuksen rakentaminen. Samalla neuvoteltiin Suomen viranomaisten kanssa oikeudesta pitää ylioppilaskirjoitukset saksan kielellä. Viranomaisilta tuli lopulta hylkäävä päätös. Sen seurauksena koulun yhdistys kääntyi saksalaisviranomaisten puoleen ja saikin luvan järjestää Helsingissä saksalaisen Reifeprüfungin sillä ehdolla, että koulun johtoon tulee silloista Saksan valtakuntaa edustava rehtori. 

Keväällä 1929 kuusi opiskelijaa suoritti saksalaisen päättökokeen. Silloinkin oli sinetöityjä kirjekuoria, valittuja ehdotuksia ja korjauksia. Kokeita oli enemmän kuin nykypäivänä. Koulun arkiston valokuvista saa käsityksen tilanteesta. 

Vuoteen 1944 mennessä yhteensä 109 abiturienttia suoritti vuosittain järjestettävän Reifeprüfungin. Sodan päättymiseen ja sen seurauksiin liittyvien tapahtumien vuoksi päättökokeet jäivät tauolle helmikuun 1944 hätäkirjoitusten jälkeen. 

Lukiossa koulutyö aloitettiin uudestaan vasta vuonna 1955. Vuonna 1959 järjestettiin sodan jälkeen ensimmäinen Reifeprüfung ja seuraavana vuonna ensimmäiset saksalaisesta tutkinnosta ja Suomen ylioppilaskirjoituksista koostuvat päättökokeet. Näin kaikille abiturienteille luotiin mahdollisuus pyrkiä sekä Saksan että Suomen yliopistoihin. Keskellä sotaa vuonna 1943 oli nimittäin käynyt niin, että koululle annettiin myös suomalaisten ylioppilaskirjoitusten järjestämislupa. 

Vasta vuonna 1991 tasavallan presidentti Mauno Koivisto allekirjoitti päätöksen, jonka mukaan DSH:ssa lukion päättökokeen suorittaneet abiturientit voivat hakea Suomen korkeakouluihin samoin ehdoin kuin suomalaiskoulujen ylioppilaat. 

Vuonna 1999 kaikki DSH:n abiturientit päättivät ensimmäistä kertaa koulu-uransa saksalaiseen Reifeprüfungiin.