Maanantaina 7.3. lähdin kouluni koko seitsemännen luokka-asteen kanssa kohti Tanhuvaaran urheiluopistoa. Olimme kaikki aluksi hyvin epäileväisiä hiihtoleirin suhteen. Perjantaina 11.3. kaikki kuitenkin sanoivat, että olisi siellä voinut vielä hetken olla.
Ja mitäpä olisi leirikoulu ilman opettajien valvovia silmiä, ohjaajien vahvaa uskoa siihen, että kaikki varmasti oppivat, ja oppilaita, jotka suhtautuvat kaikkiin koulun liikunta-aktiviteetteihin varauksella.
Hiihtäminen oli tietenkin leirin tärkein osio, ja hiihdimmekin joka päivä monta tuntia. Kahtena päivänä opettelimme eri hiihtotyylien tekniikoita ja kerran olimme pitkällä, noin kolme tuntia kestävällä hiihtolenkillä. Niiden tuntien jälkeen oli onnistumisen tunne mahtava, kun oppi uuden tekniikan ja jaksoi hiihtää yhdeksän kilometriä.
Viimeisenä kokonaisena päivänä hiihdimme pitkän, 9 tai 13 kilometrin, lenkin, joka osoittautui epäluuloista huolimatta hyväksi kokemukseksi. Lenkkiin sisältyi paljon ihania alamäkiä sekä raskaita ylämäkiä. Rakastan sitä tunnetta, kun laskee jyrkkää mäkeä ja tuntuu, että on ainut ihminen maailmassa, ja ainoa ääni, jonka kuulee, on tuulen tuiverrus. Ja sitä, että on selvinnyt mäestä, jonka luuli olevan mahdoton laskea.
Ensin hiihto tuntui ikävältä pakkopullalta, mutta loppua kohden aloin nauttia siitä, ja varsinkin yhdeksän kilometrin lenkki vahvisti mielipiteeni. Hiihtäminen on erittäin mukavaa ja rauhoittavaa, jos sitä harrastaa hyvässä seurassa mukavassa maastossa.
Tanhuvaarassa oli myös muuta ohjelmaa hiihdon lisäksi, kuten uinti, kiipeily, pallopelit ja lämmin rantasauna. Oli hauskaa pelata ja kisailla muiden luokkatovereiden kanssa. Mutta kaikesta vei voiton lämmin rantasauna.
Miten Tanhuvaarassa pärjäisi ilman ruokaa? No ei mitenkään! Ruoka oli maukasta, ja sitä tarjottiin usein, joten nälkä ei päässyt yllättämään. Ruokavaihtoehtojakin oli monia.
Tanhuvaarassa oli pitkät päivät, mikä sai vapaa-ajan tuntumaan ihanalta. Vapaa-aikaa vietettiin omissa huoneissa tai sitten kaverin huoneessa. Kaikki luokat olivat vapaalla yhdessä. Tytöt menivät usein poikien huoneeseen pelaamaan totuutta ja tehtävää. Välillä opettajat tulivat sanomaan, että ei tarvitse olla niin kovaääninen, mutta muuten ei ollut ongelmia.
Vaikka Tanuvaarassa hiihdettiin paljon, oli siellä todella hauskaa. Ruoka oli hyvä, varsinkin jälkiruoka, ja bussimatkalla sinne ja takaisin ehti vielä nauraa paljon. Odotan jo innolla seuraava leirikoulua Rantasalmessa, koska Tanhuvaarassa meni niin hyvin!
Kirjoittajat: Ville, Vilja, Milli, Anna L., Georg, Erika R., Peppiina, Erika S. (7B)
