Lukiossa ehtii kerätä monia kokemuksia, joista perinteinen Saksan-matka on yksi mieleenpainuvimmista. Luokka-asteemme matkusti kahden viikon ajan ympäri Saksaa eri kaupungeissa ja nähtävyyksiä kierrellen, joten on vaikeaa valita niistä mieluisin. Valitsin lopulta Kölnin tuomiokirkon, joka oli yksi koko matkan hurjimmista kokemuksista.
Ajoimme Inter City -junalla Heidelbergistä Kölniin, jossa oleskelimme neljän tunnin ajan ennen matkan jatkumista Düsseldorfiin. Sää Kölnissä oli koko vierailun ajan sateinen, mikä sai muutenkin harmaan kaupungin vaikuttamaan entistäkin karummalta. Kun saavuimme Kölnin päärautatieasemalle, oli ihmetys melkoinen joukossamme, kun kaikki, mitä ikkunasta näki oli yhtä tuomiokirkkoa. Muutamat tyrskähtelivät luokkamme sisäpiirin vitsille, joka liittyy ’Kölnerin doomiin’. Vaikka olinkin jo aiemmin käynyt Kölnissä ja nähnyt kaikenlaisia kirkkoja ympäri maailmaa, hämmästelin yhä tuomiokirkon kokoa ja jylhää ulkomuotoa pikkutytön lailla. – Annika Itkonen 11b
Opas näytti meille myös huoneen, jossa restauroitiin tai säilytettiin vanhoja patsaita. Mielestäni oli hyvin kiehtovaa, kun hän kertoi meille eri materiaaleista, joita oli käytetty, ja mitä joillekin restauroiduista patsaista oli tapahtunut. Kävelimme myös hermostuttavan kapeilla ulkotasanteilla, joista saattoi nähdä, kuinka korkealla olimme. Vielä hermostuttavampaa oli, kun jatkoimme vielä ylemmäs kiipeämällä portaita, jotka olivat samanlaiset kuin koulumme paloportaat: niistä saattoi nähdä läpi, mikä antoi tunteen kuin jalkojen alla ei olisi mitään. Sitten kiipesimme vielä hermostuttavampia pieniä kierreportaita ulos katolle josta oli, kuten arvata saattaa, aivan upeat näköalat. Meille annettiin hetki aikaa ottaa kuvia ja nauttia maisemista, ennen kuin kiipesimme takaisin sisälle ja laskeuduimme tärisevällä hissillä takaisin maan tasalle. – Meryem Schoojans 11a
Kölnin tuomiokirkko teki minuun todella suuren vaikutuksen. Ihastelin kaikkia kirkon sisätiloissa olevia patsaita, mosaiikkikuvia lattialla, kultaisia koristeita ja erityisesti niin kutsuttua Dreikönigschreinia, joka kertomuksen mukaan pitää sisällään kolmen kuninkaan pyhäinjäännökset ja on siten erityisen tärkeä katolilaiselle kirkolle. Kierroksen aikana mietin usein sitä ajan ja työn määrää, joka tarvittiin mahdollistamaan nykyisille sukupolville kävely esimerkiksi pitkin kirkon kattotasanteita. Ajatus siitä, että rakentamiseen meni niin kauan, että yksi sukupolvi työntekijöitä ei riittänyt rakentamaan kirkkoa, teki vierailusta tuomionkirkossa mieleenpainuvan ja unohtumattoman elämyksen. – Emma Wonnenberg 11b
