Filmifestivaalit Hannoverissa



Eräänä päivänä sain kuulla, että kuvaamataidonopettajallamme herra Hofmeisterilla oli minulle asiaa. Menin kuvaamataidonluokkaan, ja hän ilmoitti minulle, että minun koulutunneilla tekemäni viiden minuutin pituinen filmi oli päässyt karsinnoista läpi Saksassa järjestettävään Up-And-Coming -filmifestivaaliin ja että lähtisin lähiaikoina Hannoveriin edustamaan filmiä. Up-And-Coming on nuorille ihmisille suunnattu kansainvälinen lyhytelokuvafestivaali, joka järjestetään joka toinen vuosi Hannoverissa. Osallistujia on ympäri maailmaa ja ikähaarukka on iso, minimi-ikäraja oli seitsemän ja korkein 27. Karsintoihin lähetettyjä teoksia oli noin 3000 ja itse festivaaliin pääsi 200, joten olin hyvin äimistynyt kuullessani tekeleeni päässeen festivaaleille.

Lähtöpäivänä mukanani lentokentällä olivat herra Hofmeister, koulun rehtori Frank Kühn sekä filmissä mukana ollut kaverini Elmo. En ollut ikinä ennen kuullut kyseisistä filmifestivaaleista mitään, joten en tiennyt ollenkaan, mikä meitä odottaa lennon toisessa päässä. Onneksemme hotellimme sijaitsi juuri samassa rakennuksessa, missä festivaalikin järjestetään. Tullessamme Elmon kassa hotellihuoneeseen löysimme sieltä iloisen yllätyksen, minibaarin.

Koitti festivaalien ensimmäinen päivä ja menimme ilmoittautumaan festivaalin tiskille. Festivaalia varten oli vuokrattu Hannoverin keskustassa sijaitsevan elokuvateatterin koko alakerta. Joka paikassa oli suurehkoja kameroita, ääniteknikkoja mikrofonien ja kuulokkeiden kanssa, ja aula oli täynnä festivaaliin osallistuvia ihmisiä. Tunsimme itsemme Elmon kanssa hyvin tärkeäksi, sillä heti alkuun tiskillä meille jaettiin Special Guest -kortit, jotka roikkuivat kaulassa ja saivat meidät näyttävään virallisilta. Heti korttien jaon jälkeen tultiin meistä ottamaan valokuva, jonka jälkeen vielä tultiin pyytämään, voimmeko tulla seuraavana päivänä haastatteluun. Tapahtuma ei siis tosiaankaan ollut mikään amatöörifestivaali, päinvastoin.

Festivaalissa oli kaksi pääkategoriaa, kansainvälinen sekä saksalainen, jossa me olimme, koska olimmehan kuitenkin saksalaisesta koulusta. Lyhytelokuvia pyöri kahdessa elokuvasalissa läpi päivän ja filmejä sai tulla katsomaan silloin kun itselleen sopi. Ainoat läpi päivän salissa istuneet olivat kunkin kategorian tuomarit, jotka lopulta myös päättivät festivaalin voittajat.

Festivaalien anti oli suuri; näytetyt lyhytelokuvat olivat hyvin erilaisia pituudeltaan, genreiltään sekä teemoiltaan. Filmejä oli myös hyvin viihdyttävä katsoa sillä ne erosivat täysin elokuvateattereissa pyörivistä elokuvista. Elokuvateattereihin pääsevät vain suurella budjetilla tehdyt, hyvin markkinoidut ja pääosin tietynlaisen Hollywood-standardin täyttävät elokuvat, mikä on tosiasiassa vain pieni osa liikkuvan kuvan maailmasta. Festivaalissa taas näytetyt elokuvat olivat usein lähes nollabudjetilla tehtyjä, täysin oman taiteellisen vision varassa tehtyjä elokuvia, eikä näiden elokuvien tekoa ole taustalla ehtoja saneleva tuottaja, joka päättää minkälaisen elokuvan pitäisi olla miellyttääkseen valtaosaa väestöstä. Aionkin tämän festivaalin lisäksi mennä muihinkin festivaaleihin katsomaan siellä esitettäviä elokuvia, sillä sellaisia ei mistään muualta voi löytää, ei ainakaan lähimmistä Finnkinoista joiden toiminta perustuu siihen, mistä elokuvasta saadaan eniten tuottoa. Suosittelenkin kovasti käymään erilaisilla festivaaleilla, jotta pääsee kokemaan elokuvien todellisen maailman.

Festivaalien toisena päivänä oli meidän filmimme vuoro, joka saikin yllättävän hyvät aplodit, huomioon ottaen minkälaisia kovan luokan tekeleitä salissa oli jo aiemmin näytetty. Aplodien jälkeen oli minun ja Elmon aika kävellä salin eteen moderaattorin haastateltavaksi, mikä hieman nostatti ramppikuumetta, varsinkin koska piti vielä esiintyä saksaksi. Lyhyt haastattelu meni hyvin ja heti päästyämme ulos salista, kutsuttiin meidät aulassa sijaitsevalle korokkeelle kirkkaiden spottivalojen keskelle haastateltaviksi. Meidät taidettiin valita haastateltaviksi saksalaisen koulumme takia, koska olimme ulkomaalaisina saksalaisessa kategoriassa.

Loppupäivät festivaaleista menikin lisää elokuvia katsellessa ja elokuvantekijöihin tutustuessa, aika kiisi. Nelipäiväinen festivaali huipentui festivaalin "virallisiin päätösbileisiin", joille oli varattu oma disko-huone diskopalloin varustettuna, omalla tanssilattialla sekä omalla DJ:llä, meno oli suoraan kuin 80-luvulta. Viimeisen päivän aamuna tuomaristo julkisti päätösgaalassa eri kategorioiden voittajat (meidän filmimme ei valitettavasti kuulunut voittajien joukkoon). Tämän jälkeen lähdimme kohti Suomea, minä tietäen, että joutuisin heti seuraavana päivänä kirjoittamaan äidinkielen kokeen...

Jaakko Taavila 11b