Fysiikantunti valosähköisestä ilmiöstä



Eräänä torstaina selvitimme fysiikantunnilla valosähköisen ilmiön yhtälön tieteellisen kokeen kautta. Herr Feick oli jo valmistellut kokeen: elohopealamppu, varjostin, johon oli mahdollista vaihtaa erivärisiä lasilevyjä (joita oli keltaisena, vihreänä, violettina ja ultraviolettina), elektroskooppi (cesium-katodilla) ja yleismittari. Mittasimme tarvittavan vastajännitteen valon eri väreille ja kirjasimme tulokset tehtävälapun taulukkoon. Ryhmämme on sen verran pieni, että kaikilla oli mahdollisuus vahtaa varjostimen lasilevy ja/tai asettaa jännite. Kaikki mittaustulokset eivät olleet järkeviä, mutta sitä sattuu, kun kyse on koulukokeiluista. Vähällä kokeilemisella saatiin jo parempia tuloksia.

 

Mittausten ja pienen laskemisen jälkeen taulukossa oli vierekkäin aallonpituus, taajuus, vastajännite ja suurin liike-energia (niin elektronivoltteina kuin jouleina). Koska vastajännite (voltteina) vastaa liike-energiaa (elektronivoltteina), oli helppoa tehdä energia-taajuus-diagrammi, joka perustui mittaustuloksiin. Kun diagrammin pisteet yhdistettiin, saatiin lineaarisen näköinen käyrä. Kun y-arvoksi otettiin suurimman liike-energian ja x-arvoksi otettiin taajuus, sekä kaltevuus nimettiin Planckin vakioksi h ja y-akselin leikkauspisteen y-arvo nimettiin irrotustyö WA:ksi, saatiin yhtälö EMax=h*f-WA.

-Arna Hyvärinen, 12B