Yhdennettoista luokat tekivät lähes kahden viikon mittaisen Saksan-matkan elokuussa 2018. Matkalaisten mieleen jäivät erityisesti seuraavat kohteet.
Stasin vankila Berliinissä
Matkan mieleenpainuvin osuus oli opastettu kierros vanhan Stasin vankilan läpi Hohenschönhausenissa Berliinissä. Vankilassa säilytettiin enimmäkseen poliittisia vankeja. Se suljettiin lopullisesti 1990 Saksojen yhdistyttyä.
Oppaamme oli keski-ikäinen mies. Hän johdatti meidät alueen keskellä sijaitsevaan tiilirakennukseen. Ulkopuolelta talo vaikutti aivan tavalliselta rakennukselta. Totuus valkeni kuitenkin pian laskeutuessamme rakennuksen kellariin. Oppaamme kertoi kokemuksestaan rakennuksen ahtaissa selleissä. Hänen kuvailemansa elämä sellissä oli kuin suoraan kauhuelokuvasta. Etenkin psykologiset keinot, joilla vankeja kidutettiin, järkyttivät minua. Oli ihmeellistä, kuinka oppaamme kuitenkin onnistui hymyilemään muistellessaan tapahtumia. Ihmettelin, miten hän oli onnistunut välttämään katkeroitumisen ja kyynisen asenteen ihmiskuntaa kohtaan.
Sen sijaan hänestä huokui kiitollisuus saada olla elossa ja vapaana. Hänen silmänsä loistivat, kun hän kertoi retkistään ympäri maailmaa vankeuden jälkeen. Oli silmiä avaavaa, kuinka paljon hän oppi arvostamaan vapautta vankina ollessaan. Hänen kiitollisuutensa havahdutti myös minut: me olemme etuoikeutettuja, kun saamme liikkua Euroopassa lähes vapaasti.
Jonatan S.
Arkkitehtuuri Salzburgissa
Vanhassakaupungissa kävellessämme kiinnitin huomiota rakennusten arkkitehtuuriin, vaikken ole millään tavalla asiantuntija. Talojen julkisivut olivat vaikuttavia, ja jälkeenpäin selvitin niiden valmistuneen renessanssin ja barokin aikoina. Matkaa ennen en ollut lainkaan kiinnostunut arkkitehtuurista, mutta kun muiden kohteiden opastetuilla kierroksilla kiinnitimme huomiota siihen, kiinnostuin siitä itsekin ja aion huomioida sitä myös tulevissa matkakohteissani.
Salzburg oli yksi matkan kohokohdista, ja suosittelen sitä mahdollisena matkakohteena. Kaupungissa olisi vielä ollut runsaasti nähtävää, joten siellä voisi varmasti viipyä useammankin päivän ajan. Vaikka itävaltalaisten saksa on erilaista, saksaa puhuva pärjää rajan toisella puolen vallan mainiosti.
Harri J.
Garmisch-Partenkirchen ja nousu Zugspitzelle
Jos joku ennen Saksan-matkaa olisi kertonut, että minä ja seitsemän muuta oppilasta kiipeäisimme Saksan korkeimmalle vuorelle, minulla olisi ollut vaikeuksia uskoa. Zugspitze on 2962 metriä korkea, vaatii kahdeksan tunnin nousun, ja sinne on matkaa 24,5 kilometriä osittain erittäin jyrkkää ja kivikkoista reittiä pitkin.
Kaikista rankin osuus oli juuri ennen huippua. Edessä oli nimittäin 500 metriä korkeuseroa, joka meidän piti päihittää kiipeämällä vaelluksen jyrkintä kalliota.
Onnistumisen tunne oli suuri, kun saavutimme Zugspitzen huipun. Uskallan väittää, että tämä ainutkertainen kokemus yhdisti meitä ryhmänä aivan uudella tasolla. Myös minulle yksilöurheilijana paljastui joukkueurheilun luonne. Ei ollut järkevää vaeltaa täyttä vauhtia, jos joku ryhmästä oli väsynyt.
Muuta en voi sanoa kuin kiitos Stefan Wittmanille, joka otti meidät mukaan vaellukselle, ja kiitos kaikille koulukavereilleni, jotka lainasivat minulle varusteita!
Judit S.
Heidelbergin yliopisto
Heidelbergissä oli ohjelmassa vierailu yliopistolla. Aluksi kerrottiin opiskelusta Heidelbergissä ja opiskelemaan hakemisesta. Sen jälkeen jakauduttiin kiinnostusten mukaan ryhmiin ja kuunneltiin alakohtaiset kuvaukset. Itse kävin kuuntelemassa lääketieteestä, sillä se oli mielenkiintoisin vaihtoehto. Kaupungin keskusta ja siellä oleva yliopiston rakennus oli viihtyisä, mutta uusi alue, jolla esimerkiksi lääketieteen rakennukset olivat, olivat uudempaa ja ei niin hienoa arkkitehtuuria. Saksan kielen taitoisena oli kiinnostavaa käydä vierailemassa yliopistolla, sillä opiskelu Saksassa tai Itävallassa on todellinen vaihtoehto, jos Suomesta ei löydy sopivaa opiskelupaikkaa.
Aleksanteri P.
Kuvat Luka Kückelmann
