“Olen niin mieltynyt näihin iltoihin, kun kuu verhoutuu pilveen niin, ettei ole liian valoisaa.
Valoa en siedä - se on niin tahditonta. Lienet samaa mieltä
mutta
Ah, on niin kaunista näin juuri nyt. Kaikki on niin pehmeää, ei teräviä varjoja
voi vain aavistaa asioiden hahmon.”
Edvard Munch 1889 - 90
Syyskuisena iltapäivänä lukion etiikan opiskelijat sukelsivat opintoretkelle Ateneumin hämäriin saleihin. Ryhmän ensisijainen kohde oli norjalaissuomalaisena yhteistyönä toteutettu näyttely “Tarujen kansat”. Näyttely esittelee 1800- ja 1900-luvun vaihteessa taiteilijoidemme keskuudessa ilmennyttä kiinnostusta kansantaruja ja myyttejä kohtaan. Tämä suuntaus näkyi kuvataiteessa mielenkiintoisena jaksona, ja sen on arveltu olleen eräänlainen irtiotto aikansa korkeakulttuurista ja taidepiireistä.
Modernisaation myötä muuttunut maailma usutti etsimään luonnosta ja luonnon parissa eläneiden kansojen keskuudesta vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. Teknistymiseen ja kirjaviisauteen haluttiin ottaa etäisyyttä. Ilmiö johti mielenkiintoisen taidevirtauksen syntyyn: sadut, kansantarut ja myytit heräsivät henkiin taiteilijoiden kankailla ja veistoksissa. Myös pohjoisella luonnolla oli taiteentekijöille poikkeuksellisen suuri merkitys ja näyttely sisältääkin useita teoksia, joissa luontoa kuvataan oivaltavasti ja jännittävästi.
Etiikan opiskelijat ovat juuri aloittaneet maailmankuvakurssin opiskelun. Sen tavoite on tutustuttaa opiskelija historiallisesti merkittäviin ja aikaamme vaikuttaviin maailmankuviin. Niiden syntyprosessi ja välittyminen ovat erityisen kiinnostuksen kohteena, samoin kuin se, millaiset uskomusjärjestelmät niiden taustalla vaikuttavat. Taide on yksi ympäröivän todellisuutemme elementti, joka vaikuttaa maailmankuvamme syntyyn. Tästä näkökulmasta käynti Tarujen kansat -näyttelyyn oli erityisen kiinnostava. Opiskelijat saivat tutustua näyttelyyn itsenäisesti opettajan laatimia tehtäviä pohtien. Seuraavilla etiikantunneilla palataan keskustellen näyttelyn teemoihin ja tunnelmiin.
Teksti ja kuva: Marja Manner
