Syyslukukauden lopulla 11.-luokkalaiset tekivät historian opettajien seurassa teatteriretken Espoon kaupunginteatterin Revontuli-halliin, jossa esitettiin puolalaisen Tadeuz Slobodzianekin tunnetuinta näytelmää Meidän luokka (Nasna klasa 2009). Sen tapahtumat sijoittuvat pääosin toisen maailmansodan aikaiseen Puolaan ja perustuvat tositapahtumiin. Tapahtumien keskiössä on koululuokallinen nuoria, joiden ystävyyden yli juutalaisvainojen aalto pyyhkäisee julmalla tavalla.
Slobodzianek on itse sanonut näytelmästä seuraavaa:
Pyrin esittämään kysymyksen vapaudesta ja kohtalosta; sellaisen, johon jokaisen katsojan, joka jollain tavalla eläytyy näytelmän henkilöiden asemaan, on vastattava. Tai ainakin yritettävä kuvitella, mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa. Minä en aio heitä auttaa. Päinvastoin, yritän tehdä vastaamisen niin vaikeaksi ja monimutkaiseksi kuin mahdollista.
Opiskelijoiden mietteitä näytelmän jälkeen:
Pidän itse näytöstä varsin onnistuneena. Se kertoo hirveästä ajanjaksosta karulla mutta realistisella tavalla. Näytöksen ohjaajalla on selvästi myös silmää yksityiskohdille. Joka kerta, kun hahmo kuolee, riisuu hän kengät pois ja menee istumaan lavan takaosaan. Tällä korostetaan sitä, että vaikka luokkatoverit olivat täysin vastakkaisilla puolilla holokaustin aikaan, lähtevät he silti samoista lähtökohdista kuoleman tullessa.
– Sakari L., 11A
Mielestäni näytelmä oli todella mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu. Lavastus oli pelkistettyä, mutta sitä käytettiin hienosti eri tilanteissa. Pidin erityisesti näytelmään valituista näyttelijöistä, jotka sopivat kaikki rooleihinsa todella hyvin. Suosittelen näytelmää kaikille hieman vanhemmille historiasta kiinnostuneille.
– Martta I., 11B
Meidän luokka on kiistatta paras koulun kanssa katsomamme näytelmä.
– Pietari P., 11B
Tekstin koonnut: Marja Manner
Kuva (käsiohjelma): Marja Manner
